Betonilattiat

Lattialla on huomattava merkitys rakennuksen käytettävyydelle, mikä korostuu erityisesti teollisuusrakennuksissa. Betoni tarjoaa hyvien materiaaliominaisuuksiensa ansiosta monipuolisia vaihtoehtoja, niin teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltään, vaativien lattioiden suunnitteluun ja toteutukseen.

Betonilattioiden rasitukset

Betonilattiaan kohdistuviin rasituksiin tulee varautua suunnittelun ja valmistuksen yhteydessä. Betonilattian yleisimpiä rasituksia ovat liikkuvat pistekuormat, kuivumiskutistuminen, kuluminen ja kemialliset rasitukset.

Luokitukset ja laatutekijät

Luokitusjärjestelmään on otettu sellaiset keskeiset laatutekijät, joilla on tärkeä merkitys lattian kestävyydelle tai käytölle. Laatutekijöiden tulee olla myös sovitulla tavalla valmiista lattiasta mitattavissa. Laatutekijöitä ovat tasaisuus, kulutuskestävyys sekä muut laatutekijät, jotka ilmoitetaan betonin lujuusluokan vastaavina numeroarvoina. Muihin laatutekijöihin luetaan betonin lujuuden ohella kiinnitetyn lattian pintabetonin tartunta alustaan, paksuusvaihtelut ja raudoituksen sijainnin vaihtelut. Joissakin tapauksissa joudutaan lattioille asettamaan myös muita laatuvaatimuksia, kuten ulkonäkö.

Pintakäsittely ja suojaus

Betonilattia kannattaa käsitellä vähintään pölynsidonta-aineella, jotta lattiapinta ei pölyä, eikä lika pääse imeytymään betonin huokosiin. Näin myös pinnan lujuus ja kulutuskestävyys paranevat. Betonipinta voidaan myös esimerkiksi lakata tai maalata.

Lattioiden päällysteet

Betonilattia voidaan päällystää lattianpäällystemateriaaleilla, joita ovat esimerkiksi parketti, laminaatti, keraamiset laatat ja muovimatot.

Saumat

Maanvaraiset betonilattiat voidaan joko valaa saumattomana tai lattia voidaan jakaa saumojen avulla pienempiin osiin. Saumojen avulla pyritään pienentämään betonin kutistumisesta ja lämpötilanmuutoksista aiheutuvia vetojännityksiä ja sitä kautta pienentämään ja hallitsemaan halkeilua. Ihannetapauksessa betonilattiassa ei ole saumoja ollenkaan, koska saumasta muodostuu helposti lattian heikoin kohta.

Saumoja ovat liikuntasaumat ja kutistumissaumat. Liikuntasauma sallii laatan pitenemisen, lyhenemisen ja kiertymisen. Liikuntasaumassa laatta on yleensä kokonaan poikki. Liikuntasaumat esitetään aina rakennepiirustuksissa.

Kutistumissauma sallii kulmamuutoksen ja sauman avautumisen. Kutistumissauma tehdään katkaisemalla laatta valuvaiheessa pusku- tai ponttisaumalla tai sahaamalla kovettuneeseen betoniin ura.

Saumattomassa laatassa halkeilu jaetaan tavanomaista vahvemmalla raudoituksella sekä laatan ja alustan välisellä kitkavoimalla siten, että halkeamaväli ja halkeaman leveys ovat käyttövaatimuksiin nähden riittävän pienet. Laatan keskeisellä jälkijännittämisellä voidaan
myös laatan liikuntasaumoista luopua, koska jännittämisellä saadaan laattaan helposti haluttu keskeinen puristusjännitystila, joka eliminoi laatan halkeilua.

Työmaatekniikka

Ennen lattiatyön aloitusta järjestetään eri osapuolten yhteinen aloituskokous, jotta kaikilla osapuolilla on selvä käsitys työn toteutukseen liittyvistä asioista. Hyvä betonilattia saadaan aikaan kun betoni levitetään, tiivistetään, tasoitetaan, hierretään ja jälkihoidetaan huolella
ottaen huomioon kohteen ominaisuudet ja valuolosuhteet.

Valuolosuhteet

Betonilattioiden laadun saavuttamiseen on tärkeä merkitys olosuhteilla, kuten lämpötilalla, kosteudella ja vedottomuudella. Ilman ja valualustan lämpötilalla on merkittävä vaikutus betonin sitoutumisnopeuteen sekä kosteuden haihtumisnopeuteen. Runsas veden
haihtuminen johtaa aina plastiseen halkeiluun. Näin ollen kosteuden haihtuminen vaikuttaa hierron ajankohtaan, jälkihoidon ajoitukseen ja menetelmän valintaan sekä betonipinnan laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Ilman kosteuspitoisuus, ilmavirtaukset sekä auringon säteily
vaikuttavat betonin kosteuden haihtumisnopeuteen ja -määrään. Betonisen aluslattian liian pieni kosteuspitoisuus sekä lika huonontavat pintalattian tartuntaa. Sateen mahdollisuuteen tulee varautua suunnitellessa holvin valua, sillä sade voi rikkoa betonin pinnan.

Betonilattioiden onnistumiseen vaikuttavat käytetyt työ- ja jälkihoitomenetelmät, valualue ja siihen käytettävät resurssit, betonin koostumus ja siirtomenetelmät, suunnittelu ja mitoitus, betonin valinta, työn valvonta ja yhteistyö eri osapuolten välillä sekä lattian kuormittamisen
ja päällystämisen ajoitus.

Jälkihoito

Jälkihoidon tarkoituksena on estää betonipinnan liian varhainen kuivuminen. Oikealla ja huolellisella jälkihoidolla voidaan vaikuttaa pinnan lujuuteen, kulutuskestävyyteen, tiiviyteen ja pölyävyyteen, alustaan tarttuvuuteen, päällystettävyyteen ja halkeiluriskiin. Betonilattiatöiden osalta tulee tehdä jälkihoitosuunnitelma, jossa otetaan huomioon kyseisen kohteen ominaisuudet sekä valuolosuhteet. Tärkeää on myös määritellä tuoreelle rakenteelle sallittu kuormitus. Jokaisen valukerran jälkeen olosuhteet ja jälkihoitotoimenpiteet tulee dokumentoida betonoimispäiväkirjaan.

Betonilattioiden jälkihoito voidaan ajallisesti jakaa kahteen vaiheeseen: varhaisjälkihoitoon, joka tehdään heti pinnan oikaisun jälkeen, sekä varsinaiseen jälkihoitoon, joka tehdään pinnan hiertämisen jälkeen. Jälkihoidolla ei voida pienentää betonin kuivumiskutistumista,
mutta samalla kun jälkihoito lopetetaan, kuivumiskutistuminen käynnistyy. Betonin varhaisvaiheen kutistuminen ns. plastinen kutistuminen estetään tehokkaalla jälkihoidolla siten, ettei betonista pääse poistumaan kosteutta.

Jälkihoito voi perustua jälkihoitoaineisiin, veden sumutukseen, muovikalvon tai suodatinkankaan käyttöön. Varhaisjälkihoito on kätevintä tehdä sumuttamalla betonipinnalle riittävästi varhaisjälkihoitoainetta. Veden sumutus tai muovikalvon käyttö yleensä vaikuttavat liian myöhään. Tasaisesti koko valualueelle viimeisen hiertokerran yhteydessä sumutettu riittävän suuri jälkihoitoainemäärä on yleensä riittävän tehokas jälkihoitotapa. Jälkihoitoaineen tehokkuutta voidaan tarvittaessa parantaa toistamalla käsittely seuraavana aamuna. Jälkihoitoaineet tulee poistaa betonipinnalta jälkihoitoajan päätymisen jälkeen pinnan voimakkaalla harjauksella, hionnalla tai sinkopuhdistuksella.

Betonin kosteus

Ennen kuin betonilattia voidaan pinnoittaa, sen tulee kuivua päällystemateriaalikohtaiseen kosteusraja-arvon alapuolelle. Jos rakenteet päällystetään liian kosteana, seurauksena voi olla päällystemateriaalissa, tasoitteessa tai liimassa havaittava kosteusvaurio, jollaisia ovat mm. päällysteen irtoaminen, värjäytyminen, hajuhaitta sekä terveydelle haitalliset mikrobit ja emissiot. Betonin kuivuminen riippuu esimerkiksi betonin ominaisuuksista, rakenneratkaisuista ja kuivumisolosuhteista.

Betonilattian kuivaamistoimenpiteet voidaan aloittaa, kun riittävä jälkihoitoaika on kulunut. Tällöin betoni on saavuttanut riittävän lujuuden ja kestää kuivumisen aiheuttamat kutistumavoimat. Halkeilun kannalta erityisesti lattioissa on tärkeää, että betonilla on riittävästi vetolujuutta vastaanottamaan kuivumisesta ja kutistumisesta aiheutuvia voimia ja jännityksiä. Kuivumisen aikaisella olosuhdehallinnalla voidaan vaikuttaa betonin päällystämisajankohtaan ja siten koko rakennusprojektin aikatauluun.

Ennen kuin betonilattia voidaan päällystää tai pinnoittaa, tulee mittaamalla varmistaa, että rakenteen kosteuspitoisuus on päällystemateriaalin edellyttämän suurimman sallitun arvon alapuolella.

Betonin valinta

Kutistumishaitan ja massan erottumisen vähentämiseksi betonimassan tulisi sisältää mahdollisimman vähän vettä. Veden ja sementin muodostaman pastan määrää rajoittamalla voidaan vaikuttaa hyvin paljon betonin kuivumiskutistumaan. Vähennettäessä pastan määrää on kuitenkin huomioitava sen vaikutukset betonin työstettävyyteen. Notkistavalla lisäaineella massa saadaan helposti levitettäväksi ja tiivistyväksi. Ne kuitenkin hidastavat betonin sitoutumista ja sitä kautta kasvattavat betonin sitoutumiskutistumaa.

Runkoaineen määrää kasvattamalla saadaan sekä betonin kutistumaa pienennettyä että pastan määrää vähennettyä, mikä pienentää kutistumaa edelleen. Käyttämällä mahdollisimman suurta raekokoa ja jatkuvaa runkoainekäyrää betonin vedentarve saadaan pienemmäksi ja näin myös kutistumaa vähennettyä.

Karkeat perusbetonit kutistuvat tyypillisesti vähän, hienot korkeampien lujuusluokkien betonit paljon.

Kulutuskestävyyden vuoksi on käytettävä riittävän suurta lujuusluokkaa. Sirotepintaus tai kovabetonin käyttö parantaa lattian kulutuskestävyyttä. On olemassa itsetiivistyvää lattiabetonia, jota ei tiivistetä eikä hiertoa tarvita.

Kuitubetonilattia

Teräskuiduilla voidaan korvata maanvaraisen tai pintabetonilattian tavanomaiset raudoitteet. Teräskuitubetonissa raudoitus tuodaan työkohteeseen betonin joukkoon sekoitettuna. Teräskuidut ovat normaalisti kylmävedettyä teräslankaa. Teräskuiduilla on erilaisia profiileja valmistajasta riippuen ja niiden pituudet vaihtelevat 35:stä 60 mm:iin. Kuidut voivat olla myös sinkittyjä tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja. Teräskuidut sekoitetaan tavallisesti betonin joukkoon betoniasemalla.

Lattiakuitubetonin suhteitus ei eroa suuresti normaalin lattiabetonin suhteituksesta sekä sitä työstetään ja jälkihoidetaan samalla tavalla kuin tavallista lattiabetonia. Pinnanteossa on otettava huomioon lattian oikea-aikainen hiertäminen, millä ehkäistään kuitujen pintaan
nouseminen.

Muovikuidut toimivat plastisen kutistuman aiheuttaman mikrohalkeilun estäjänä. Muovikuituja käytetään myös betonin palonkestävyyden parantamiseen. Rakenteellista raudoitusta muovikuidut eivät korvaa. Käytetyt muovikuidut ovat tavallisesti polypropeenia. Muovikuituja käytetään Suomessa erityisesti ohuissa pintavaluissa estämässä lattian halkeilua. Muovikuitujen ohella myös lasikuituja käytetään kutistumisvoimien hallintaan.

On olemassa myös raudoituksen korvaavia rakenteellisia muovikuituja. Rakenteellisten muovikuitujen etuna on esimerkiksi se, että ne ovat sähköä johtamattomia, ruostumattomia ja mahdollistavat keveitä ja lujia komposiittirakenteita.

Lue lisää

Betonilattiat kortisto